P3 ) Chicago - Springfield
Joka päivä se konepyöräilijäkin jotakin oppii. Tänään ainakin sen, että postipaketin lähettäminen ameriikasta suomeen ei ole mikään yksinkertainen asia. Ei. Sellainen toimenpide pienelläkin paketilla vie helposti tunnin ja kaksikin… ja siksi aikaa Romeovillen postin kaikki muu toiminta pysähtyi. Merja, Aira, Jouko ja HänJokaEi OsaaNollia testasivat. Lähetyskin maksoi pakettien sisältöjen verran mutta nyt mahtuu taas uutta tuliaista pyörän laukkuihin. Postitoimiston pitäjälle suurin järkytys oli että lähettää itseltätään itselleen… sellaista ei ameriikassa voi tehdä vaan tehtiin kuitenkii… ;) … postiasioinnin jälkeen sovitaan ohjekirjan sääntö POSTI… ken postissa kesken ajopäivän yli viisitoista minuuttia käyttää se velvollinen kanssamatkustajilleen on kaksi olutta korvaamaan kivusta ja henkisestä kärsimyksestä kaksi prosenttipitoista olutta per kanssamatkustaja.
Kimmoke postissa käyntiin tuli Tatska Taskisen kytkinlevystä, joka alkoi sanoutumaan tehtävistään ensimmäisen 30 mailin aikana. Tai ei kytkinlevystä sinänsä vaan siitä, että jäimme odottelemaan Tatska Taskiselle vaihtopyörää Chicagosta.
Keli oli tänään kuin juhannusmorsian. Vuoden lämpimin näillä leveysasteilla. Kolmeakymmentä ja yli iltapäivän tunteina… suurempia palovaurioita ei taida kuitenkaan tulla. Jarmo kerää ehkä parhaan punoituksen mutta ei kärähdystä.
yläkuva; Valmiina lähtöön Chivagon aamussa Eagle Ridersin pihassa.
toiseksi ylin; Perttu rentoutuu Romeovillen nurmikolla
keskellä; Kirsi rukoilee? Kaija ja Maire tekevät Route66 ohjesääntökirjaa… tai jotakin ihan muuta.
toiseksi alin; Jorma ja Kaija Dwightin Mobililla, joka viimeinenvanha huoltoasema joka toimi Routen varrella. Bensapumput hiljenivät 1999.
alakuva; HänJokaEiOsaaNollia… testaa hellelämpimän mallasjuoman makua. Niitä löytöoluita, jotka Jouko ja Tatska Taskinen löysivät ruokakaupan parkkipaikalta eilen.
