P 18) Los Angeles >
Niinhän se on, että kaikki hyvätkin matkat päättyvät vääjäämättä. Avohoito-osastoni lensi tänään kotiin. Minä jäin vielä päiväksi sukuloimaan ja huomenna samaa reittiä perässä. Kiitos Aira, Kaija, Kirsi, Maire, Merja, Jarmo, Jouko, Pekka & Pekka ja Perttu. Tästä on hyvä jatkaa ensi kesänä Suomen Route66 päästä päähän… ;) ... tämä blogi vaikenee, mutta loistaa linnunradan verkossa niin kauan kuin Planeetta Maassa sähköä riittää.
T. Avohoitaja P :]
P 17) LA / Hollywood
Ameriikkaa aidoimmillaan tai teeveemmillään… päivän ohjelmassa Universal Studiot, jossa yksi päivä ei meinaa riittää. Varsinkin studio -tour on mielenkiintoinen. Tuntiin mahtuu monta maailman hämärästä maanjäristyksestä tulvivalla metroasemalla täydellisten naisten aurinkoiseen ja täydelliseen kotikatuun. Ehkä vaikuttavin kuitenkin yhden korttelin päälle pudotettu aito jumbojet joka muutamassa palassa. Hauskin ehkä Simssonien maailma donitsista universumiiin jossa vauhti on hulppeaa 3D-IMax'ssa.
Matka ainakin TV-tähtiin olisi urjennut ryhmälle jos olisimme olleet pari päivää pidempään. Paikallinen ohjelmatuottaja tuli kysymään ryhmää ohjelmaan Oudot Ilmiöt tai jotakin siihen suuntaan, joka olisi tehty maanantaina. Mutta ensi kerralla sitten.
yläkuva; Universal Studioiden sisäänkäynti.
toiseksi ylin; Aira ja Airan uusi kamu.
keskellä; Marilyn elää Hollywoodiss sittenkin… ja esiintyi pariinkin otteeseen.
toiseksi alin; Hollywood siskokset.
alakuva; Pekka kauppaa uudelle muumiokaverilleen budwaiseria… muumiokaveri oli kuitenkin liian toispuoleisessa tilassa ymmärtääkseen ottaa tarjousta vastaan… ;)
P 16) LA / Venice Beach
Tää se päivä on kun mopot pitää palauttaa… ja vähän haikeatahan tuo aina on. Mutta aina hieno juttu, että niin mopot kuin niiden ihmiset päätepisteessä yhtenä kappaleena. Eagle Ridersilta taksilla Santa Monica Pierille missä porukka hajoaa kuin ympäri laituria kuin varpusparvi… pubiin, karikatyyripiirroksiin, kauppaan, gallaeriaan jne.
Illalla Perttu tulee täysi-ikäisen miehen ikään jos mittarina on 60vee. Tosin virallisesti vasta ylihuommenna, mutta juhlat tänään koska sopivalta tuntuu. Posituessamme eilisestäkin SeaSide -ravintolasta Suomi alkaa olla jo melkoisen tuttu… :)
yläkuva; Poijat alahuulta väpättämässä HD -vuokraamon pihassa kun pyörät luovutettiin.
toiseksi ylin; Siellä missä R66 alkaa tai mihin se päättyy, Santa Monica Pierillä Tyynen Valtameren rannalla.
keskellä; Hämähäkkimies ja Batman olivat biitzillä tienaamassa taskurahaa.
toiseksi alin; Perttu 60 vee omien onniteltavana
alakuva; … ja vähän vieraidenkin...
P 14) Las Vegas - Death Valley - Barstow
Sininen on taivas ja aamiainen runsas. Päivä pyörähtää käyntiin Riviera casinon aamiaisbuffetissa ja koneet hörähtävät käyntiin heti kasin jälkeen. Tosin sammuvat hetikohta kun Airan ja Pekan paisuntasäiliö putoaa jo parkkihallista laskeutuessamme. Laihduttaja Pekka taitaa olla porukan kovin shoppailija. Ryhmämme naisetkin välillä päivittelevät menoa. Todistettavasti Pekka T ei ole tainnut poistua vielä yhdestäkään kaupasta ilman jonkin kokoista nyssäkkää… ;)
Lämpöä Death Valleyssä on sopivasti… kuuma mutta ei tolkuttoman kuuma vaikka tunteet olivat kuumentua kun Merja lähti Badwaterissa (suolajärvellä) pienelle vaellukselle… mutta sitä 40++ lämpöä ompi sitten hyvä muistella pimeässä joulukuussa lumikola kädessä… ;) …
Crowbarin kylmät budwaiserit maistuvat paremmilta kun toisinaan päästyämme Daeth Valleystä asutetulle alueelle. Ja lämpöä riittää päivän loppuun saa. Päivän päättärissä Barstowissa ei sukellus viileään uimaaltaaseen tunnu lainkaan hassummalta. Ja kuten kaikkina edellisinäkin päivinä… olutpartio singahtaa lähikauppaan heti kun pyörät on purettu… ;)
yläkuva; Kaija ja Jarmo Death Valleyn portilla… alhaalla Kaijakin luopui nahkatakistaan jota pitänyt urhoollisesti koko matkan.
toiseksi ylin; matkalla alas kuumaan laaksoon.
keskellä; Pehtoori Sarkkinen tarkailee elämää ja sen menoa huikopalatauon keikkustuilissa.
toiseksi alin; 'Illinoissin pojat' tarkkailemassa suolajärveä. Toinen vasemmalta sentään kävi koittamassa miltä suola tuntuu saappaan alla.
alakuva; Kaija vie ja Pekka T vikisee tai päinvastoin… ;)
P 13) Las Vegas
Viva Las Vegas… vapaapäivä Vegasissa ja huomenna tarvitaan varmaan jo saattoauto kaikille shoppailuille… ;) … ainakin määrät kasvoivat tänään huolestuttavasti. Omat tyhjät tilani pyörässä ovat menneet kaupan jo pariin kertaan. Mutta eiköhän se siitä.
Minulla päivä alkaa Eagleriders visiitillä. Pekka laihduttajan rengas kesti naulan kanssa Vegasiin. Nyt alla uusi takagummi. Siinä päivän ajot olivat sitten kaikki yhteensä. Pekan ja Airan pyörä varikolle ja takaisin. Vegasia hiihdetään ristiin rastiin useammassa ryhmässä vaan kaikki onnistuvat iltapäivällä kohtaamaan Harley Davidson kahvilan samalla baaritiskillä.
yläkuva; Taskiset ja taskisten elvikset… elviksiä Vegasissa riittää. Kävin parturissa ja parturikin oli Elvis :)
toiseksi ylin; Rakkautta ensi silmäyksellä? Kaija kohtasi Elviksen vaan ei Jarmo tuosta hötkähtänyt.
keskellä; Jouko ja Marilyn… Elvis tunkeutui samaan kuvaan luvalla tai ilman.
toiseksi alin; Circus Circus… kuuluisa sirkustaiteilijoistaan ja buffetistaan, jonka testasimme. Hyvää oli ja riittävästi.
alakuva; Kaija, Jarmo, Merja ja Pekka M Fremontin iltavaloissa.
P 12) Jakob Lake - Zions Canyon - Las Vegas
Koneet käyntiin kasilta ja alas lämpimämpiin oloihin… ja lämpöä tulee neljänkymmenen pintaan saakka. Hoover Damilla kaikilla on mielessä kylmä olut ja ilmastoitu huone… ;)
Jouko ja Kirsi rullaavat päivän ensimmäisen etapin kymmenkunta viimeistä mailia tankin hajulla, mutta työntöhommiin ei jouduta. Ja hidasta tuo eteneminen olisi jos täyteen kuormattaua harrikkaa työntämään pitäisi alkaa. Aamiainen Kanabissa ja Zionin kanjoniin, joka tuppaa konepyöräväkeä vavahduttamaan enemmän kuin Grand Canyon. Grand Canyon kyllä pärjäisi jos sen pohjalle pääsisi ajamaan, mutta ainakaan toistaiseksi sinne ei pyörällä pääse.
Nevadan puolella kypärät päähän ja Hoover Damille Lake Meadia myötäilevää pikkutietä. Päivälliselle Las Vegasin vanhimpaan kasinoon Golden Gateen. Katetun Fremont streetin katto soitti meille miljoonin valoin We are the Championssia. Queen -pohjainen ääni ja valoshow on yksinkertaisesti vaikuttava.
Tankobaarissa Joukon ja Pekka M'n nenät meinaavat hetkeksi valkaistua. Ei tankojen ympäristön tapahtumista vaan kahdesta komeron kokoisesta yön mustasta vartijasta, jotka ilmestyvät poikien taakse ja pyytävät mukaansa. Hetken kuluttua pojat palaavat helpottuneina liivit nurinpäin käännettyinä… olettivat Joukoa ja Pekkaa härmän häijyiksi? ;) … vaan casinomme vastaanottokin toivotti tervetulleeksi lisäyksellä 'we do not want troubles'.
yläkuva; tilauksessa olleet biisonit saatiin kuvaan heti kohta Kanabin jälkeen
toiseksi ylin; Maire ja Perttu Zionin kanjonin porteilla
keskellä; Pogosta pojat matkalla länteen.
toiseksi alin; westernien lavasteita Hurricanen ja St. Georgen välillä.
alakuva; Zions kanjonin hulppeita maisemia.
P 11) Page - Grand Canyon - Jakob Lake
Aamumuffinssit Super8'ssa ja Marble Canyon Lodgeen aamiaiselle… tietty Marble Canyonin kautta. Koneet käynnistyivät tänään vasta ysiltä. Orgaaniset koneet ehkä vähän rykivät osalla meistä vielä siihen aikaan Airan synttäreiden jäljiltä mutta ajoviima herättää nekin.
Pagen 4000 jalan korkeus vaihtuu vähitellen Grand Canyonin 8000 ja rapiat jalan korkeuteen. Jouko ennättää todeta, että vain lumi puuttuu hetkeä ennen kuin sitä ilmestyy näkyviin monessakin paikkaa. Ei kuitenkaan tiellä enää tähän aikaa vuodesta. Grand Canyonin pohjoispuoli aukeaa vuosittain vasta toukokuun puolessa välissä.
Canyonilla kaartelemme Cape Imperialin ja Cape Royalin kautta Bright Angel Pointille pohjoispuolen 'keskustaan'. Cape Royalin tien tiukimmat mutkat saavat itse kunkin kuljettajan pysymään hyvin hereillä, varsinkin havuiset ja hiekkaiset sellaiset. Mutta ilman ongelmia mennään. Pekka T (LaihduttajaPekka) tosin bongaa takarenkaastaan naulan. Ilmat on tallella joten ei tuo läpi. Päätämme… tai lähinnä Pekka T päättää, että se kestää Las Vegasiin saakka. Pidetään peukui… naula tosin sen näköinen, että se ollut siellä jos hyvän aikaa.
yläkuva; Kirsin ja Kirsin paikalliset poikaystävät.
toiseksi ylin; Pekka T ja Pekka T'n paikalliset tyttöystävät.
keskellä; Kaibab Kansallispuiston ylänköä.
toiseksi alin; Jouko ja Jarmo tukevasti Angel Windown keskeisimmällä kivellä. Pojilla lievä korkeanpaikan kammo… itseasiassa yli joka toisella on... :)
alakuva; Merja laskeutumassa Angel Pointin huipulta.
P 10) Gallup - Monument Valley - Page
El Rancho ravintolan kolestroolitankkaus ja matkaan. Tänään ensimmäistä kertaa uudella reitillä Gallupista Chelly luonnonpuiston kautta Monument Valleyhyn ja edelleen Pageen. Oikea tie Canyon de Chellyn luonnonpuistoon löyttyy muutaman harhan jälkeen. Asvalttiakin olisi päässyt mutta päätimme oikaista ja hauskalle oikopolulle pääsimmekin… 70km metsätietä kaikilla töyssyillä ja kuopilla. Harrikat pysyvät kasassa ja renkaat ehjinä… ja kaikki saivat runsin endurointi kokemusta harrikoilla. Ihan hyvä metsätiepyörä sekin on kun hissukseen etenee… ;)
Canyon de Chelly oli minullekin uusi tuttavuus ja parempi kuin kuvittelin etukäteen. Chellyltä intiaanimaisemien halki Monument Valleyhyn. Pohjalle lähtijöitä ei ollut ruuhkaksi saakka, mutta Merja ja Perttu kuitenkin minun lisäkseni. Merja tulee pomppimaan kameran kanssa takapenkilleni ja Perttu lähtee ilman Mairea. Ja upea se on, tuo Monument Valley. Taitaa olla suosikki kohteitani koko mantereella.
Navajo alueelta poistuessamme aika pyörähtää tuntia jälleen taaksepäin ja saavumme Pageen tunnin nuortuneina. Illalla Airan synttäribilleet, jotka tuppaavat vähän venähtämään. Lähiravintolamme menee virallisesti kiinni yhdeksältä…. on kuitenkin yli yksitoista ennen kuin antavat ymmärtää, että nyt olisi aika poistua… ;)
yläkuva; Synttäripäiväsankarimme Aira 28vee.
toiseksi ylin; Tauko päivän maasto-osuudella jossakin kohtaa Gallupin ja Canyon de Chellyn välillä… Indian Route 7
keskellä; Pekka M & Merja Canyon de Chellyn laidalla.
toiseksi alin; groupfoto Monument Valleyssa
alakuva; Laihduttaja Taskisen huikopala, jolla hyvin jaksaa laihduttaa … ;)
P9) Santa Fe - Los Alamos - Gallup
Taisi olla pieni väsy itse kullakin… seurakuntani hiljeni yhdeksältä eilen illalla, eikä aamiaisellakaan näkynyt ketään ennen kahdeksaa. Mutta aamiaisen jälkeen virtaa on taas koneissa. Superia tankkiin ja kohti Los Alamosta, josta mutkitellen ylös Bandelierin luonnonpuistoon auringon paistaessa ja veekakkosten louskuttaessa.
Joukon silmät alkavat tosin räpsyä alas tullessamme paisteesta ja louskutuksesta huolimatta. Tunnistamattoman lentävän olio lentää Joukon silmään ja tunti pari menee yhdellä silmällä ennenkuin stereonäkö palautuu.
Pekka T'n englannin kielen taidot senkun kehittyvät. Huikopalatauolla tilaus menee jo melkein kuin natiivilla jos itäisen suomen aksenttia ei oteta huomioon.
Taivas näyttää välillä tummalta ja hyvä sadekuuro yllättää tankatessa katoksettomalla pikkuhuoltsikalla… mutta ei desi vettä harikan tankissa menoa hidasta ja tunnin päästä on taas sol, sol ja sol. Painavista pyöristä on iloa kun tuuli oikein alkaa puhaltamaan. Gallupin lähestyessä tuuli olisi paiskannut pienet japanilaiset pyörät tieltä… ;)
El Rancho on entisellään. Rachel on tosin hukannut varauksemme, mutta huoneita on. Kypäräkaljat ja suihkuun.
yläkuva; pojat orrella ja Aira Los Alamoksen kulmilla
toiseksi ylin; tauko preerian laidalla Baldierin luonnonpuistossa noin 3000 metrin korkeudessa.
keskellä; päivän huikaisevan palan tauko oli Chursh Chikenissä… kaikki frityyrit kohdallaan… ;)
toiseksi alin; taukobaarin katto. Jotakin ihmettä vain tuli väliin kuvanottohetkellä.
alakuva; kypäräkaljalla (= kaljat ennen pyörien purkamista ja suihkua) El Ranchon baarissa.
P8 ) Santa Fe
Unohdan yleensä aina laittaa puhelimen ajassa taaksepäin. Niin tälläkin kertaa ja ylösnousemus tuntia suunniteltua aikaisemmin. Mutta eipä tuossa suurta vahinkoa päässyt käymään. Haen aamu-sushit ja käyn emailien kimppuun. Niitä kun tuppaa aina kasaantumaan matkojen aikana.
Iltapäivällä poikien kanssa retki harrikkalikkeeseen ja ylös zikzakkia Santa Fen hiihtokeskukseen. Tie vuorelle pahuksen hauska ja kipinät sinkoilevat itse kuinkin astinlaudoista. Tytöt kuuraavat kaupungin nähtävyyksiä, gallerioita ja museoita… mitenhän se usein sillee tuppaa menemään? Ehkä meissä pojissa tuo kultturelli puoli on piilevämpänä… jotenkin sillee syvällisempää, että ymmärrämme gallerioiden ja museioiden sanoman ikäänkuin itsestään niissä käymättä?
Lopuiltapäivästä takaisin meilien ja blogien ääreen. Sähköt tosin katoavat välillä, mutta onneksi tietokoneisiin on keksitty akut ja otsalamppuun patterit.
yläkuva; Hotelli sisäpiha
keskellä; Perttu matkalla ylös
alakuva; Kaunotar harrikkaliikken pihalla
P7 ) Amarillo - Santa Fe
Cadiilacit ovat edelleen paikoillaan Cadillac Ranchilla. Tällä kerralla tosin lammikoiden ympäröiminä sateisen yön jäljiltä. Cadillac Ranchilta Adrianin puolimatkan krouviin ja matka jatkuu kohti New Mexicoa ja Tucumcaria. Sateita lupasivat aamulla säiden profeetat vaan eipä näy kunnes näkyy New Mexicon Las Vegasin kohdalla sitäkin tehokaammin. Sade tulee nopeasti ja muutt sitäkin nopeammin rakeiksi. Pekka T (Tatska Taskinen) saa tehokkaan päänahan hieronnan. Pekka T'n kypärä kun minun sivulaukussani. Muut vetivät kypärät päähän sadevarusteita laitaessamme. Onneksi Pekka T'n pää ei ole heikkoa tekoa.
Las Vegasin Conoco -asema pelastaa meidät rakeilta ja ryöppy loppuu yhtä nopeasti kuin alkoikin. Ennen Santa Fetä aurinko paistaa jälleen siniseltä taivaalta.
Santa Fe'ssä uusi pysäkki, Inn on The Pasoa. Henkilökuntaa ei näy, mutta avaimet löytyvät puhelinsoiten jälkeen postilaatikosta. Itse hotelli hauska pieni labyrintti, jossa jokainen huone erilainen. Parin huoneen sängyt sen verran korkealla, että jakkara on tarpeen sänkyyn mennessä. Päivä päättyy tuttuun Cowboys Girls -ravintolaan. Taitaa olla turistikaupunki Santa Fen ainoa ravintola, joka auki yhdeksän jälkeen.
Pojat hakevat jekkupulloa (Jägermaister) ja muuta virvoketta huoltsikalta ja ikäänsä joutuvat todistelemaan virallisin dokumentein. Hauska veikko tuo ameriikan lainsäätäjä.
yläkuva; Jouko ja Kirsi ja se vähän prameampi pyörä.
toiseksi ylin; Pekka T ja Aira (kameran takana ;)
keskellä; Pekka M ja Merja, joka päiväunilla.
toiseksi alin; Perttu ja Maire
alakuva; Jarmo ja Kaija
