sunnuntai 30. toukokuuta 2010

P 10) Gallup - Monument Valley - Page







P 10) Gallup - Monument Valley - Page

El Rancho ravintolan kolestroolitankkaus ja matkaan. Tänään ensimmäistä kertaa uudella reitillä Gallupista Chelly luonnonpuiston kautta Monument Valleyhyn ja edelleen Pageen. Oikea tie Canyon de Chellyn luonnonpuistoon löyttyy muutaman harhan jälkeen. Asvalttiakin olisi päässyt mutta päätimme oikaista ja hauskalle oikopolulle pääsimmekin… 70km metsätietä kaikilla töyssyillä ja kuopilla. Harrikat pysyvät kasassa ja renkaat ehjinä… ja kaikki saivat runsin endurointi kokemusta harrikoilla. Ihan hyvä metsätiepyörä sekin on kun hissukseen etenee… ;)

Canyon de Chelly oli minullekin uusi tuttavuus ja parempi kuin kuvittelin etukäteen. Chellyltä intiaanimaisemien halki Monument Valleyhyn. Pohjalle lähtijöitä ei ollut ruuhkaksi saakka, mutta Merja ja Perttu kuitenkin minun lisäkseni. Merja tulee pomppimaan kameran kanssa takapenkilleni ja Perttu lähtee ilman Mairea. Ja upea se on, tuo Monument Valley. Taitaa olla suosikki kohteitani koko mantereella.

Navajo alueelta poistuessamme aika pyörähtää tuntia jälleen taaksepäin ja saavumme Pageen tunnin nuortuneina. Illalla Airan synttäribilleet, jotka tuppaavat vähän venähtämään. Lähiravintolamme menee virallisesti kiinni yhdeksältä…. on kuitenkin yli yksitoista ennen kuin antavat ymmärtää, että nyt olisi aika poistua… ;)


yläkuva; Synttäripäiväsankarimme Aira 28vee.


toiseksi ylin; Tauko päivän maasto-osuudella jossakin kohtaa Gallupin ja Canyon de Chellyn välillä… Indian Route 7


keskellä; Pekka M & Merja Canyon de Chellyn laidalla.


toiseksi alin; groupfoto Monument Valleyssa


alakuva; Laihduttaja Taskisen huikopala, jolla hyvin jaksaa laihduttaa … ;)

lauantai 29. toukokuuta 2010

P9) Santa Fe - Los Alamos - Gallup






P9) Santa Fe - Los Alamos - Gallup

Taisi olla pieni väsy itse kullakin… seurakuntani hiljeni yhdeksältä eilen illalla, eikä aamiaisellakaan näkynyt ketään ennen kahdeksaa. Mutta aamiaisen jälkeen virtaa on taas koneissa. Superia tankkiin ja kohti Los Alamosta, josta mutkitellen ylös Bandelierin luonnonpuistoon auringon paistaessa ja veekakkosten louskuttaessa.

Joukon silmät alkavat tosin räpsyä alas tullessamme paisteesta ja louskutuksesta huolimatta. Tunnistamattoman lentävän olio lentää Joukon silmään ja tunti pari menee yhdellä silmällä ennenkuin stereonäkö palautuu.

Pekka T'n englannin kielen taidot senkun kehittyvät. Huikopalatauolla tilaus menee jo melkein kuin natiivilla jos itäisen suomen aksenttia ei oteta huomioon.

Taivas näyttää välillä tummalta ja hyvä sadekuuro yllättää tankatessa katoksettomalla pikkuhuoltsikalla… mutta ei desi vettä harikan tankissa menoa hidasta ja tunnin päästä on taas sol, sol ja sol. Painavista pyöristä on iloa kun tuuli oikein alkaa puhaltamaan. Gallupin lähestyessä tuuli olisi paiskannut pienet japanilaiset pyörät tieltä… ;)

El Rancho on entisellään. Rachel on tosin hukannut varauksemme, mutta huoneita on. Kypäräkaljat ja suihkuun.


yläkuva; pojat orrella ja Aira Los Alamoksen kulmilla


toiseksi ylin; tauko preerian laidalla Baldierin luonnonpuistossa noin 3000 metrin korkeudessa.


keskellä; päivän huikaisevan palan tauko oli Chursh Chikenissä… kaikki frityyrit kohdallaan… ;)


toiseksi alin; taukobaarin katto. Jotakin ihmettä vain tuli väliin kuvanottohetkellä.


alakuva; kypäräkaljalla (= kaljat ennen pyörien purkamista ja suihkua) El Ranchon baarissa.


P8 ) Santa Fe




P8 ) Santa Fe

Unohdan yleensä aina laittaa puhelimen ajassa taaksepäin. Niin tälläkin kertaa ja ylösnousemus tuntia suunniteltua aikaisemmin. Mutta eipä tuossa suurta vahinkoa päässyt käymään. Haen aamu-sushit ja käyn emailien kimppuun. Niitä kun tuppaa aina kasaantumaan matkojen aikana.

Iltapäivällä poikien kanssa retki harrikkalikkeeseen ja ylös zikzakkia Santa Fen hiihtokeskukseen. Tie vuorelle pahuksen hauska ja kipinät sinkoilevat itse kuinkin astinlaudoista. Tytöt kuuraavat kaupungin nähtävyyksiä, gallerioita ja museoita… mitenhän se usein sillee tuppaa menemään? Ehkä meissä pojissa tuo kultturelli puoli on piilevämpänä… jotenkin sillee syvällisempää, että ymmärrämme gallerioiden ja museioiden sanoman ikäänkuin itsestään niissä käymättä?

Lopuiltapäivästä takaisin meilien ja blogien ääreen. Sähköt tosin katoavat välillä, mutta onneksi tietokoneisiin on keksitty akut ja otsalamppuun patterit.


yläkuva; Hotelli sisäpiha


keskellä; Perttu matkalla ylös


alakuva; Kaunotar harrikkaliikken pihalla


torstai 27. toukokuuta 2010

P7 ) Amarillo - Santa Fe






P7 ) Amarillo - Santa Fe

Cadiilacit ovat edelleen paikoillaan Cadillac Ranchilla. Tällä kerralla tosin lammikoiden ympäröiminä sateisen yön jäljiltä. Cadillac Ranchilta Adrianin puolimatkan krouviin ja matka jatkuu kohti New Mexicoa ja Tucumcaria. Sateita lupasivat aamulla säiden profeetat vaan eipä näy kunnes näkyy New Mexicon Las Vegasin kohdalla sitäkin tehokaammin. Sade tulee nopeasti ja muutt sitäkin nopeammin rakeiksi. Pekka T (Tatska Taskinen) saa tehokkaan päänahan hieronnan. Pekka T'n kypärä kun minun sivulaukussani. Muut vetivät kypärät päähän sadevarusteita laitaessamme. Onneksi Pekka T'n pää ei ole heikkoa tekoa.

Las Vegasin Conoco -asema pelastaa meidät rakeilta ja ryöppy loppuu yhtä nopeasti kuin alkoikin. Ennen Santa Fetä aurinko paistaa jälleen siniseltä taivaalta.

Santa Fe'ssä uusi pysäkki, Inn on The Pasoa. Henkilökuntaa ei näy, mutta avaimet löytyvät puhelinsoiten jälkeen postilaatikosta. Itse hotelli hauska pieni labyrintti, jossa jokainen huone erilainen. Parin huoneen sängyt sen verran korkealla, että jakkara on tarpeen sänkyyn mennessä. Päivä päättyy tuttuun Cowboys Girls -ravintolaan. Taitaa olla turistikaupunki Santa Fen ainoa ravintola, joka auki yhdeksän jälkeen.

Pojat hakevat jekkupulloa (Jägermaister) ja muuta virvoketta huoltsikalta ja ikäänsä joutuvat todistelemaan virallisin dokumentein. Hauska veikko tuo ameriikan lainsäätäjä.


yläkuva; Jouko ja Kirsi ja se vähän prameampi pyörä.


toiseksi ylin; Pekka T ja Aira (kameran takana ;)


keskellä; Pekka M ja Merja, joka päiväunilla.


toiseksi alin; Perttu ja Maire


alakuva; Jarmo ja Kaija

P6 ) Sapulpa - Amarillo






P6 ) Sapulpa - Amarillo

Aamu aukenee enemmän ja vähemmän pilvisenä, onnistumme kuitenkin ajamaan aamupilvien välistä ja päivän saldoksi tulee seitsemän keskikokoisen viledan tippaa (sadepisaratkin ovat ameriikassa suurempia :) … sen sijaan jokunen hikipisara on tulla Pertun ja Mairen pyörän etelaakereiden kanssa. Ei vaihtamisesta vaan auringossa odotamisesta.

Parikymmentä mailia ennen Clintonin Route66 -museota Pertun ja Mairen pyörä rääkäisee. Museon pihalla alamme tarkemmin tutkimaan rääkäisyn syytä ja tuo selviääkin nopeasti. Puolet oikean puoleisista laakereista on Routen varressa. Nopeasti selviää sekin, että Clintonissa ei ole harrikkaliikettä. Suzuki kauppa on ainoa joka on. Sinne. Ei mitään sopivaa. Vaan 45 mailin päässä Mountain View kaupungissa on. Ryhmä jää ottamaan Suzuki-aurinkoa. Puolentoista tunnin päästä olen takaisin laakereiden kanssa. Eipä käykkään vaikka puhelimessa kävi. Suzuki liikkeen pojat eivät sitä kuitenkaan uskaltaneet sanoa, ennen kuin luovuttivat pyörän. Korjattuna kuitenkin. Läheisestä varaosaliikkeestä oli löytynyt harrikkaan sopivat Toyotan laakerit. No, sain 90 mailia hyvää pika-ajokokemusta… ;)

Karavaani kulkee taas heti kohta kuuden jälkeen. Ei kuitenkaan suorilta Amarilloon vaan punaniskojen sydänkaupunkiin Ericiin Annabellan ja Harleyn luo. Annabella ja Harley juoksevat suurella Suomen lipulla varustettuna jenkkihaalareissa vastaan. Ryhmä laulaa ja heiluttaa tamburiineja ennen kuin kukaan oikeastaan ehti havahtua mitä tapahtui… ;) … jos kuljet yksin tai kaverin kanssa Ericin kulmilla Oklahoman ja Texasin rajamaassa. Poikkea. Jokainen kylässä tietää missä he asuvat. Kotiesittely tuli myös. Kirsi päätyi säänkyyn saakka Harleyn kanssa… tosin vaatteet päällä salamavalojen loisteeseen poseraamaan… :)

Pimeä tuli ennen Amarilloa. Kahden kilon pihvi jäi syömättä mutta evästä löytyy kuitenkin kulmilta. Sekin selviää, että New Texasissa ei saa myydä prosentti pitoisia juomia huoltamoilla 2400 jälkeen.

yläkuva; Jarmo ja Kaija aamutoimilla Sapulpan Super8'n pihassa.


toiseksi ylin; Kävimme Weatherfordin avaruusmuseossa hakemassa avaruudellisia vaikutteita. Kylän oma poika Thomas P. Stafford kävi kuussa.


keskellä; Laakeriremonttia ei tarvinnut kaikkia kolmea tuntia pihalla odottaa. Välillä hakeuduimme ilmastoituun Suzuki kauppaan.


toiseksi alin; Annabella ja Harley vauhdissa.


alakuva; Kirsi ja Jouko säestämässä Erikin elävien legendojen vauhtia.

P5 ) Lebanon - Sapulpa






P5 ) Lebanon - Sapulpa

Lähtöhalaukset Ramonan kanssa kello kahdeksan ja nokat kohti Missourin Springfieldia. Tie ja maisema Lebanonin jälkeen mukavaa vehreää kumpumutkaa. Menemme aamiaiselle sinne missä amerikan maanteiden kuninkaatkin menevät. Sprinfieldin Travel Centeriin ja kolestroolit ovat jälleen kohdallaan.

Seuraavana stoppina Carthage. En ole tarpeeksi tarkkana ja laitan parkkiin keskusaukiolle melkein matkamuistomyymälän eteen… Route66 -matkamuistomymälän eteen. Eikä hetkeäkään kun olen yksin pyörien kanssa. Pojat olivat tällä kerralla ne jotka menivät etunenässä paikallista kansantaloutta tukemaan. Merjalle löytyi tuulikellokin Pekan (HänJokaEiOsaaNollia) mukaan niitä löytyy kotoa jo ennestään enemmän kuin yksi tusina.

Kansasissa luonnollisesti Moottoriturpa Melbaa moikkaamaan. Melba on entisensä, tällä kerralla tosin aika kiireessä kun kokki kalassa ja sisko opettelemassa moottoripyörällä ajoa. Mutta homma hoituu ja hodarit edessämme pika-ajassa.

Loppuosa matkasta menee rivakasti yhden säästeliäästi valaistun baarin kautta ja Sapulpassa heti kohta kuuden jälkeen. Sapulpan ravintolassamme Freddie, suosikkitarjoilijani on myös paikalla. Freddie korvaa helposti puoli tusinaa normaalivauhtia töitä tekevää tarjoilijaa… ja osaa jo vähän suomeakin kuten; valmis, kiitos, kupsa, olut… :)


yläkuva; Torvi on törähtänyt kaksi minuuttia sitten ja koneet käyvät kello kahdeksan Munger Moss motellin pihalla.


toiseksi ylin; Joku saattaa kuvitella, että Suomi - Ameriikka -seura liikenteessä.


keskellä; On The Road… matka jatkui myös tänään erinomaisen kesäisissä keleissä.


toiseksi alin; Melba ja ryhmä. Pertun hyppyajoitus onnistui täydellisesti. Oli pimenossa takarivissä. Pyysin hyppäämään kolmannella ja yeps… ;)


alakuva; Pekka ja Merja matkalla länteen. Takana (vähän prameammalla pyörällä (ultra classicilla ;)) Jouko ja Kirsi.

maanantai 24. toukokuuta 2010

P4 ) Springfield - Lebanon






P4 ) Springfield - Lebanon

T-paita kelit jatkuvat. itseasiassa enemmän kuin eilen 30 plussaa ja yli ja ensimmäiset palovammatkin alkavat olla läsnä. Päivän ensimmäinen stoppi on Mr. Rabbitin vanhalla huoltamolla. VW Golf on ameriikassa VW Rabbit eli jänis. Mr. Rabbit kasvattaa jäniksiä ja harrastaa VW Rabbiteja. Käynnyt Cadillac ranchiltakin ottamassa mallia ja puolen tusinaa golffia kaivettu pihaan puoliksi maan sisään. Etuosa maassa. Takaosa pinnalla.

Poikien sovitettua ylleen Mr. Rabbitin vanhan rekan ohjaamoa matka jatkuu Chain of the Rocks sillalle, jossa jokainen lähtee mukisematta pienelle patikkaretkelle. Sillalle ei pääse muulla rengakulkuneuvolla kuin polkupyörällä, eikä meillä satu olemaan yhtään sellaista matkassa. Mississippi on korkealla. St. Louisissa Saarisen kaaren luona huomaanne vasta kuinka korkealla. Joen rannassa kulkeva tie on kokonaan veden alla.

Maisema lähtee kumpuamaan St. Lousin jälkeen ja mielikin taisi kummuta Jesse Jameksen museon luona ja kurvaan moottoritien ramppia alas väärään suuntaan… kaikki muutkin kurvaavat. Puolustutseksi todettakoon, että oikea risteys oli 10 metriä edempänä ja aurinkorasvaa silmissä… ;)

Loppumatkasta ajetaan taas ramppia väärään suuntaan. Tällä kerralla ryhmän kolme viimeistä pyörää. Taskisten takalaukku aukesi… viittoilin takajoukkoa jatkamaan rampin kainalosta missä odottelin etujoukon kanssa. Noustuamme ylös ja lähtiessämme jatkamaan takaisin alas loppupää tulee vastaan. Pitäisiköhän huomenna kokeilla väärään suuntaan yksi exittien väli? … ;)

Munges Moss motellin emäntä, Ramona on vastassa yhtä aurinkoisena kuin aina. Tatska Taskinenkin tervehtii jos ameriikan kielellä ja joutuu Ramonan poskipusujen kohteeksi kuten kaikki muuttkin. Puoltatoista tuntia myöhemmin istumme Ramonan ja Bobin vanissa matkalla Applebee -ravintolaan. Sapulpan ainoaan varsinaiseen ravintolaan.


yläkuva; VW Golffien väärinkäyttöä?


toiseksi ylin; Ulkomaalaisia liikkeella Saarisen kaarella St. Louisissa.


keskellä; Arvaa kuka? Vihje. Ei kukaan pojista… ;)


toiseksi alin; Kaija lukee blogia ääneen Kirsille ja Tatska Taskiselle.


alakuva; Jos linja-autossa on tunnelmaa niin myös Ramonan ja Bobin vanissa matkalla kotiin… :]

sunnuntai 23. toukokuuta 2010

P3 ) Chicago - Springfield






P3 ) Chicago - Springfield

Joka päivä se konepyöräilijäkin jotakin oppii. Tänään ainakin sen, että postipaketin lähettäminen ameriikasta suomeen ei ole mikään yksinkertainen asia. Ei. Sellainen toimenpide pienelläkin paketilla vie helposti tunnin ja kaksikin… ja siksi aikaa Romeovillen postin kaikki muu toiminta pysähtyi. Merja, Aira, Jouko ja HänJokaEi OsaaNollia testasivat. Lähetyskin maksoi pakettien sisältöjen verran mutta nyt mahtuu taas uutta tuliaista pyörän laukkuihin. Postitoimiston pitäjälle suurin järkytys oli että lähettää itseltätään itselleen… sellaista ei ameriikassa voi tehdä vaan tehtiin kuitenkii… ;) … postiasioinnin jälkeen sovitaan ohjekirjan sääntö POSTI… ken postissa kesken ajopäivän yli viisitoista minuuttia käyttää se velvollinen kanssamatkustajilleen on kaksi olutta korvaamaan kivusta ja henkisestä kärsimyksestä kaksi prosenttipitoista olutta per kanssamatkustaja.

Kimmoke postissa käyntiin tuli Tatska Taskisen kytkinlevystä, joka alkoi sanoutumaan tehtävistään ensimmäisen 30 mailin aikana. Tai ei kytkinlevystä sinänsä vaan siitä, että jäimme odottelemaan Tatska Taskiselle vaihtopyörää Chicagosta.

Keli oli tänään kuin juhannusmorsian. Vuoden lämpimin näillä leveysasteilla. Kolmeakymmentä ja yli iltapäivän tunteina… suurempia palovaurioita ei taida kuitenkaan tulla. Jarmo kerää ehkä parhaan punoituksen mutta ei kärähdystä.


yläkuva; Valmiina lähtöön Chivagon aamussa Eagle Ridersin pihassa.


toiseksi ylin; Perttu rentoutuu Romeovillen nurmikolla


keskellä; Kirsi rukoilee? Kaija ja Maire tekevät Route66 ohjesääntökirjaa… tai jotakin ihan muuta.


toiseksi alin; Jorma ja Kaija Dwightin Mobililla, joka viimeinenvanha huoltoasema joka toimi Routen varrella. Bensapumput hiljenivät 1999.


alakuva; HänJokaEiOsaaNollia… testaa hellelämpimän mallasjuoman makua. Niitä löytöoluita, jotka Jouko ja Tatska Taskinen löysivät ruokakaupan parkkipaikalta eilen.


perjantai 21. toukokuuta 2010

P2 ) Chicago - Milwaukee - Chicago






P2 ) Chicago - Milwaukee - Chicago

Jouh… 13 tunnin kiireinen turistipäivä. Aamiaiselta auton hakuun (12 paikkainen vani) ja Milwaukeen Harrikka museoon. Merja lukee geepeeässää ja minä suhaan. Perillä ilman yhtään harmaa. Ennen museon ovea ryhmä katoaa kuitenkin museokauppaan ja tulee ulos sylit täynnä kasseja. Sylit täynnä kasseja toistuu vielä parin muunkin kaupan kohdalla. Saamme epäilemättä lukea kohta lehdistä kuinka USA'n talouden kasvuu on kiihtynyt Chicagon seudulla ja Route66'n varrella… ;) … itse HD-museo teki vaikutuksen. Oin itsekin onnistunut välttämään sitä tähän saakka syystä tai kolmannesta. HD koko kalusto esillä ensimmäisestä 1903 mallista alkaen.

Paluussa Chicagoon opimme kaikki ennustamaan ja pääsemme nauttimaan kunnollisista liikenneruuhkista. Chicagon iltapäivässä jokainen kaista on täynnä menijöitä sinne tänne ja tuonne. Ennätämme kuitenkin Eagleridersille ennen sulkemisaikaa. Pikaiset paperityöt ja Chicagon keskustaan.

Päivällisellä Pekka saa ravintolan emännästä lähtemättömän ihailijan. Tunne ei vain tainnut olla molemminpuoleinen. Mutta eihän tuo aina. Eikä aina jaksa kaikkea syödäkään. Tänään kävi taas maalaisesti kuten eilen. Evästä pöydässä enemmän kuin konepyöräilijöihimme uppoaa. Päätämme huomenna siirtyä lasten menuihin… ;)


yläkuva; Tytöt poseeraamassa HD-rekan edessä Milwaukeessa


toiseksi ylin; Vähän jäyhemmät pojat saman rekan edessä.


keskellä; Tauko museokierroksella


toiseksi alin; Jouko ja Takska Taskinen löysivät kaupan parkkipaikailta kaksi laatikkoa olutta.


alakuva; Bunny, päivällisravintolamme emäntä ei onnistunut tekemään Tatska Taskiseen vaikutusta edes pitkällä limusiinillään… :)


torstai 20. toukokuuta 2010

P1) Itä-Suomi - Helsinki - Lontoo - Chicago




P1) Itä-Suomi - Helsinki - Lontoo - Chicago

Muutaman mutkat kautta minun ja ryhmän samat lennot muuttuvat erilennoiksi. Syiden joukossa joku / jotkut näistä; pistelentopaikkojen kiintiöt, BA'n aikataulunmuutokset, tuhkapilvi (josta tänään ei tietoakaan ;), BA'n melkein lakko tai muu syy. Lieneekö tuo niin iso asia. Lontoossa kohtaan upeasti pukeutuneen porukan, jolla eri aikatuluja suuremmat asiat mielessä. Pekka on viety. Kenttäviranomaiset vievät Pekka Malkin ikkunattomaan hämärästi valaistuun huoneeseen. Hetken ihmeteltyämme syykin selviää. Pekka ei ollut tiennyt että nollilla on merkitystä… varsinkin Estan (elektrorisen viisumin) nollilla. Pekka oli laittanut Estaan yhden nollan enemmän kuin passin numeroissa nollia. Mutta no hätä. Upeasti pukeutuneen ryhmän koneeseen Pekka ei ehdi. Sen sijaan hyvin ellei erinomaisesti samaan koneeseen minun kanssani.


Pekka Malkin lisäksi elämän tarkoitusta toteuttamassa tällä matkalla Merja Malkki, Pekka ja Arja Taskinen, Kirsi ja Jouko Sarkkinen, Maire ja Perttu Ikonen, Kaija Pesonen sekä Jarmo Ikonen. Chicago O'haran Comfort Suite hotellin aulassa eläman tarkoituksen toteuttajat ovat rivissä valmiina syömään tullessani HänenJokaEiOsaaNollia kanssa.


Unimaata ei tarvitse kenenkään tänään pitkään hakea. Olemme koko porukka nousseet neljän ja viiden aikaan suomen aikaa. Pään kopsahtaessa tyynyyn Suomen aika on seitsemältä aamulla. Kauniita unia ja oman harrikan kuvia.


yläkuva; Pekka T ja Perttu ihmettelemässä Lontoon lenttokenttäpubin listaa.


keskellä; HänJokaEiOsaaNollia nousemassa seuraavalle lennolle.


alakuva; Merja muikeana pikku pikku salaattinsa ääressä… salaatti pöydällä ja soossi käsissä.

keskiviikko 19. toukokuuta 2010

-1) Tuhkapilven Varjossa

Ilmatieteen laitoksen tuhkapilvi sivut ovat viimeisen kuukauden aikana tulleet kovastikkin tutuiksi... muuten erinomaisen hyvät ja osoitteessa...
http://www.fmi.fi/saa/varoituk_26.html
... pilven harmaata aluetta näyttää olevan huomenna Suomen yllä, mutta sen ei vielä pitäisi estää lähtöä, mutta uskoo kun on aamulla ilmassa...